Tunteita laidasta laitaan

Olen vähän odottanut, että pääsen kunnolla istahtamaan koneen ja blogin äärelle. Vähän turhan kauan on mennyt aikaa viime kerrasta (silloin oli vähän tyytyväisemmät fiilikset), mutta työt, perhe-elämä ja melko lailla aikataulutettu kisavalmistautumiskalenteri on pitänyt mut pois Fastspacen ääreltä. Nyt korjaan asian!

Olen tietty saanut kyselyjä, miten viime kisa meni ja miksi se meni niin kuin meni… Nyt tulee siis raportti Romanian Masters MM-kisasta, ja sen jälkeen en muistele kyseistä kilpailua enempää. Ikimuistoinen reissu oli tämäkin ulkomaan kisamatka, mutta positiivista ikimuistoa siinä on vaan uudet tuttavuudet ja se, että opinpahan jotakin!

Me matkustettiin Romanian Bistritaan perjantaina 10.11. Matkalla bussissa lentokentältä rekisteröitymispaikkaan Metropolitas- hotellille saimme nähdä lammaspaimenia, ränsistyneitä pihoja kana-aitauksineen, huivipäisiä mummoja, lisää mummoja sekä tosi vaihtelevankuntoisia asumuksia. Aika kurjan näköistä… Amin kanssa istuttiin tupenkillä ja saatiin ihan panorama-esityksenä ihastella tätä maisemaa… Mutta fiilis oli tossa kohtaa odottava ja rento. Olihan ajatus, että vasta ylihuomenna olisi kisa ja saisin rauhassa valmistautua ja rentoilla hotlahuoneessa.

IMG_20171110_142023_1 IMG_20171110_134203

Päästiin vajaa 2 tunnin ajomatkan jälkeen selkä ja persus puuduksissa rekisteröitymispaikkaan ihan hienoon hotelli Metropolikseen. Mietittiin jo porukalla, että jospa me tässä majoituttaisiin… 😀  TAAS kerran tässä kohtaa kului ihan törkeesti aikaa, vaikka itse rekisteröityminen sujuikin jouhevasti.. Oli tuomarikokousta ja kaikenlaista säätöä. Useamman tunnin keissi siis siinä tuijotellessa kun eri maiden kilpailijat ja delegaatit säntäilivät edestakaisin vaihtelevan kokoisessa tungoksessa hotellin aulassa – huh! Muistan näin jälkikäteen, että mielessä kävi mulla nopeasti jossain kohtaa, että hitto kun on vaan istumista, seisoskelua ja odottelua koko päivä että ei tee hyvää kun vetää hiilaria ja suolaa lähestulkoon normaaliin tapaan. No, mietin että juon reippaammin ja jumppaan nesteet liikkeelle illemmalla…

Ehdittiin siinä odotellessa ottaa selfieitäkin. Kerrankos sitä pääsee näin legendaariseen seuraan. Jerry Ossi, hyvät naiset ja herrat 🙂

IMG_20171110_181342

Kreivi Draculan syntysijoilla kun oltiin, niin tää viittahahmo oli ihan joka kuvassa vampyyrinhampaineen!

IMG_20171110_153945 IMG_20171110_162625 IMG_20171110_160012 

No, ei me sit jääty siihen hotelliin, vaan meidät vietiin pitkän odottelun jälkeen myöhään illalla Minerva-hotelliin, joka kyllä 70-luvun ulkonäöllään ja sisustuksellaan kirvoitti  hassunhauskoja kommentteja meiltä. No, olimme siinä vaiheessa jo niin väsyneitä matkustamisesta ja odottamisesta, että ei kun syömään ja petiin. Mulla toki oli pieni jumppa siinä ensin, mutta olin niin puhki, että mun hotlahuoneen kuminauhatreeni oli lopulta aika säälittävä, vaikka jonkinmoinen pumppi siinä tulikin.

IMG_20171110_204228

Jaoin huoneen Pajusen Piian ja Halmon Arjan kanssa. Näitä naisia ei tosin paljon näkynyt kun paiskivat niin pitkät päivät tuomarin ja huoltajan tehtävissä! Ei käyny kateeks!

Seuraavan päivän meinasin tosiaan rentoilla, venytellä ja tehdä pienen kävelylenkin. Ehdin kuitenkin vain rentoilla hiukan ja venytellä. Somettaessani hotlan sängyllä jalat kohti kattoa sain viestin, että mun kisa onkin siirretty päivää aiemmaksi! Ensin pidin sitä virheenä, koska olihan mun nimikin laitettu ensin bikini-sarjaan. WTF?! Kuitenkin paiskasin asian varmistaakseni Suomen joukkueen delegaateille viestin; ”ONHAN se mun kisa vasta huomenna…?” Sain listat uusista, televisiokanavan (joku tällainen selitys annettiin) määräämistä aikatauluista, joissa todentotta oli body fitness siirretty, ja jopa niin että kisa ilmeisesti olisi jo parin tunnin päästä! Mitä helvettiä?! Mä olin justiinsa kiskonu riisi-kana-vihannes-aterian ihan suolalla maustettuna napaan ja juonu jo sen päivän aikana muutaman litran vettä. Mun kisaviimeistelyyn olisi kuulunut vasta sen lauantaipäivän iltana katkaista nesteenjuonti ja hiukan vähentää suolaa, niinku aiemminkin olen tehnyt… Nyt olin lähinnä nestepallo!! Argh… Päätin, että en nyt voi alkaa manata tilannetta vaan lähinnä tilanteelle naureskellen laitoin viestiä porukoille, että voisko joku tulla maalailen tän akan hipiää. Hiusten pesu oli täysin poissuljettu vaihtoehto (myös suihku sekä veden paineet olivat sieltä jostain aiemmilta vuosikymmeniltä!). No, ei kait siinä.. Äkkiä meikkiä naamaan ja Piia onneks taksilla pääsi hoitelemaan mun nätin kisarusketuksen kuntoon sekä suihkimaan kuivashampoota tukkajuureen. Ehdittiin napata kuvat ennen lähtöä kisapaikalle. Ihan kiva RANTAkunto…

IMG_20171111_120347 IMG_20171111_120459  IMG_20171112_112345

Täytyy sanoa, että aikamoista häslinkiä ja epäselvyyttä oli heti aikatauluissa ja kisajärjestyksessä, kun takahuoneeseen päästiin. Pian mua hoputettiinkin jo lavan taakse muiden sarjani naisten kanssa odottamaan. Siellä sitten seistiin prkl! Yli kaks tuntia niin, että vessaan ei päässy. Poistua ei siis saanut, koska siellä ei ollenkaan osattu sanoa, kuinka kauan menee ennenkuin meidän sarja on lavalla. Mä päätin koittaa sitten lavalla pelastaa sen mikä pelastettavissa oli sijoitusten suhteen… esiintymisellä… Mutta voin kertoa, että kiva tunne se ei ollut, kun tietää, että kunto on useamman kilon kisakunnosta 🙁 Olin jonossa lavan takana ekana ja siinä ruotsalaiskuvaaja otti musta tosi paljon kuvia (varmaan halusi ikuistaa tän farssin). Juteltiin siinä niitä näitä, kerroin PM-voitosta ja hän mm. esitti naapurimaan kielen taitojaan lausumalla selvällä suomella: ”taidan riipaista kunnon kännin!” Tärkeitä asioita oli mies näköjään opetellut! Haha! Olis varmaan munkin pitänyt siinä korkata pullo kirkasta, ei ainakaan huonommaks olis kisakunto menny!!! 😀 Hän lähettikin mulle myöhemmin muutaman kuvan. Kuvaaja oli joku Andreas ja käyttää instanimeä thebrandab.

IMG_20171119_161908_128 IMG_20171119_161912_562 IMG_20171119_161916_110

Kuva lavalta, kolmas vertailu:

FB_IMG_1510420158910

Jepjep! Pääsin siis eliminaatiosta läpi, mutta finaaliin ei ollut asiaa. Lopulta olin 13.,mikä sijoituksena kyllä aavistuksen tyydyttää, kun kuntoa miettii. Kilpailijoita oli siis 28.

Tämä oli siis kilpailu, joka jää muistoihin opettavaisena ja surkuhupaisana ”pahimmat kisaskenaariotkin voi näköjään käydä toteen”-päivänä. Opin sen, että MITÄ VAAN voi tapahtua. Ja kun aina uskon siihen, että kaikella on tarkoitus, niin olen nyt muutamia päiviä myöhemmin tajunnut, että ton skaban tarkoitus oli motivoida mua entisestään tulevaa MM-koitosta varten. Nimittäin nyt olen täynnä tarmoa, enemmän kuin koskaan ennen!

No niin, sitten kisasta takahuoneeseen päästyäni totesin, että täähän tosiaan on vaan sporttia, join vettä (en siis korkannut viinapulloa- vielä…) ja söin pari lähi-Lidlistä ostamaani sämpylää jollain suht maukkaalla broileritahnalla maustettuna ja sitten nautiskelin muutaman herkun:

IMG_20171109_155418

Jos et muuten oo vielä tuota FASTin uutta ROX:ia maistanut, niin tee se! Ei oo pelkästään dieetti, joka saa se maistumaan maailman parhaimmalta prodepatukalta! NAMSKIS JA MAISKIS!!!! <3

Lauantaina pääsin vasta illalla hotellille ja siellä nautiskelin kana-riisiä kunnon lautasellisen sekä herkkuani Nutellaa riisikakun päällä… ja nukahdin väsyneenä kunnon pitkille yöunille. En jaksanut murehtia enempää.

IMG_20171111_221919 IMG_20171112_230229

Seuraavana päivänä kävin aamiaisen jälkeen pienellä lenkillä, josta tein faceen pätkän videotakin. Oltiin myös muiden, jo lavalla käyneiden kisaajien kanssa kannustamassa muita suomalaisia ja saatiin nauttia jälleen kerran Minerva-hotellin henkilökunnan parhaasta ja sydämellisestä palvelusta. Vaikka hotelli oli hiukan, noh, vanha ja väsynyt, niin ihmiset siellä oli todella palvelualttiita ja ystävällisiä! Onneksi olkoon muuten vielä tässä kohtaa Jussi ja Vote! Hienoja saavutuksia! Tässä meidän fiiliksiä sunnuntai-iltapäivällä ennen kun lähdettiin jo toistamiseen kisapaikalle, kannustamaan Jerryä. Kyllä ruoka maistui!

Katsomossa oli rento meininki seuratessa lavan tapahtumia ja verratessa meidän käsivarsien suonien esiinnousua 😀 Kyllä oli paineiset suonet taas pikku ruokailujen jälkeen…

IMG_20171112_193408

Mun käpälät, ei kuvassa ihan tuu esiin samalla tavalla…

kädet

…niinkun Voiton ja Juhanin suonisto 😀

IMG_20171112_202619

Jees meininki oli eilisen päivän pettymyksestä huolimatta 🙂

IMG_20171112_115745

Kyllähän se Viittamies mutkin kaappasi kainaloonsa

Niinkun sanoin; mä uskon että kaikella on joku tarkoitus ja tämän Romanian reissun tarkoitus oli potkaista Hansun perseeseen niin iso tsemppipotku, että mikään mahti maailmassa ei pysty estämään mua olemasta ihan hemmetin kova paketti seuraavissa kisoissa! JUST sellainen olo mulla on; suomalainen sisu perkele jyllää! Jatkoin dieettiä kisan jälkeisten herkuttelujen jälkeen siellä katsomossa sunnuntai-iltana. Päätin, että NYT se jatkuu, ja teen kaiken uudella tavalla, mahdollisimman hyvin …käännän kaikki kivet. Nyt oon tehnyt aikast paljon muutoksia sekä dieettiruokavalioon että varsinkin kisaviimeistelyyn. Niistä kerron ens viikolla lisää 🙂 Tällä asenteella siis mennään! ROKROK!!

IMG_20171119_122553 IMG_20171119_122042 IMG_20171119_122148

En mä ole ihan laakereillani levännyt viime aikoina muutenkaan. PM-kisoja seuraavana viikonloppuna aloitin Vierumäellä Suomen Fitnessurheilu Ry:n fitnessvalmentaja-koulutuksen ja tarkoitus olisi alkuvuodesta saada tää taso 1 purkkiin. Oli mielenkiintoinen kolmipäiväinen eka setti, joskin mulla oli piiiikkasen tiukkaa ruokien kanssa, kun välit tahtoi venyä ja olo oli välillä sen mukainen. Mulla oli myös kiva, samanhenkinen huonekamu Jaana, jonka kanssa lenkkeiltiin molempina aamuina kukonlaulun aikaan sekä tehtiin hotellihuoneessa tehokas hikijumppa! Siitä lähti hyvin päivä käyntiin, kun aivot oli saanu vähän happee! Kivaa oli!

IMG_20171029_062653 IMG_20171029_072030

Tässä vähän tunnelmia koulutuksesta. Ihan käytäntöön päästiin käsiksi!

IMG_20171028_114642_1 IMG_20171028_115449 IMG_20171028_172128 IMG_20171029_100104 IMG_20171029_090212 IMG_20171028_113259 IMG_20171028_122039

Mulla on oma fitnesstiimi Team Body Temple ollut jo useamman vuoden, ja olen muutaman kilpailijankin lavalle koutsannut. Ens vuonna tämä koulutus tulee pakolliseksi, mikä on äärimmäisen hyvä asia! Olen suunnitellut aktivoivani tiimiä enemmän vuoden vaihteen jälkeen, kun kalenterista vapautuu tilaa (mm. tiimipäivää pukkaa heti tammikuussa) ja otan valmennukseen muutaman uuden, innokkaan urheilijan 😉

valm.

Tämä viikonloppu on pitkästä aikaa sellainen, jolloin mulla ei ole ollut ohjauksia, ei kilpailuja, ei mitään omaa (treenejä lukuunottamatta)aikataulutettua toimintaa. Olin perjantaina ja eilen taas tyttöjen kanssa tallilla ja pääsin itsekin heppoja hoitamaan sekä videoimaan tyttöjen ratsastusta. Pidettiin muutenkin tosi kiva ja rento päivä mm. shoppaillen, ja tytöt nautiskeli ravintolaruuasta ja jädestä (mä sain samalla syödä omat eväät Skanssin Martina-ravintolassa- kiitos siitä 🙂 Aiemmin dieetillä olen kyllä muokannut ravintolan listalta ja soveltanut, mutta nyt en sitä enää tee vaan ruokailen omat, punnitut ateriat vaikka sitten vessan pöntöllä istuen!). Näistä omien murmeleiden kanssa vietetyistä hetkistä saa niin paljon virtaa, ja kaiken tärkeintähän maailmassa ovat juurikin he <3 <3 <3

IMG_20171117_175317 IMG_20171118_100243 IMG_20171118_102417 IMG_20171118_175806

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen